Niin... se lentää siivillä ja se kultaa muistot. Aika nimittäin. Minusta tuntuu,että viimeisen puoli vuotta elämä on hujahtanut ohi jollain pikakelauksella. Asiat ovat tapahtuneet hirvittävän nopeasti ja kun pysähtyy oikein miettimään, huomaa sitä ihmettelevän että joko siitä on jo niin kauan. V on kasvanut ihan silmissä. Juurihan minä kuumimmilla helteillä odotin ja odotin. 11 pvä yli lasketun ajan, ja lopulta päätettiin neidin saapuminen tähän maailmaan käynnistää. Ja hyvä niin. Siitä eteenpäin mentiinkin hyvällä vauhdilla. Se oli sellainen 8h rupeama ja nyytti saatiin syliin. Ihana äidin pieni. Ja nyt jo niin iso. Kuvat puhukoon puolestaan.
Ihana pieni (jos osaisin niin tekisin sellaisen sydämen)
Seuraava postaus tuleekin sitten tasapuolisuuden nimissä koskemaan meidän pientä herraa joka lähti tänään mummon ja papan luo yökylään.
Minäkin muistan kun tultiin katsomaan V:tä ensimmäisen kerran ja toinen oli niiiin pieni rääpäle ja nyt jo touhukas ja reipas neiti ♥
VastaaPoistaNiin se vaan menee. Onhan hän vielä pieni, mutta kasvanut niin hurjasti. Ja minä muistan minkä uutisen sain silloin tietää ;)
VastaaPoista