Pakko kirjoittaa kun kotona on niin hiljaista. Kaksi lasta nukkuu ja keitto kiehuu hellalla. Muuta ääntä ei kuulu. Mielessä on ollut tuhat ja miljoona asiaa joista haluaisin tänne kirjoittaa. Esim. ruoka, sisarusten yhteiselo, nukkuminen, V:n kasvaminen, vaatteet....
Mutta ehkä aloitan siitä kuinka onnellinen olen kun tätä blogia lukee 5 ihmistä! Kiitos ja kumarrus teille! Kiva huomata että jotkut jaksavat kurkistaa tänne :)
Itse olen tutustunut blogien maailmaan ehkä n. 2 vuotta sitten. Aluksi seurailin muutamaa blogia epäsäännöllisesti, kunnes jo päivittäin. Olen huomannut, että muutkin kamppailevat samojen asioiden kanssa, saanut vinkkejä esim. tarjouksia ja päässyt ihastelemaan kauniita asioita. Kiitos siitä! Itse pidän blogeista jotka ovat kauniita ja varsinkin pidän kuvista. Voin jopa myöntää olevani kateellinen niille, jotka saavat kuvansa onnistumaan! Hyi minua! Omat kuvat ovat mitä ovat, mutta ehkä joskus minäkin onnistun.. Kuitenkin rakastan valokuvia. Kuvat kertovat omaa tarinaa, ne saavat hymyilemään tai voivat pysäyttää ja järkyttää. Joskus haaveilin valokuvaajan ammatista, mutta olen hyväksynyt sen että se ei ole näköpiirissä. Ehkä eläkkeellä sitten. Nyt se on rakas harrastus.
Hiljaisuuskin loppui kun A heräsi päivä unilta. "Minä heräsin nyt. Sinä rakastat minua." Ihan melkein itkin. "Se on totta, äiti sinua rakastaa."
Nyt jo tulee " ei saa siellä istua, se on ihan rumaa!" joten nyt täytyy lopettaa.
Hauskaa viikkoa kaikille!!!
Kuva: We<3it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti