Luin blogia http://eeviskainen.blogspot.com/ jossa kirjoitettiin sisarusten välisestä kanssakaäymisestä. Meillä lapset ovat syntyneet 2v ja 1kk ikäerolla, joten esikoinenkin oli (ja on vieläkin) pieni saatuaan siskon. Alussa uutta tulokasta hän ei huomioinut juuri ollenkaan. Sitten hän alkoi puhua vauvasta, halusi pitää sylissä ja kävi paijaamassa. Ihan kiltisti. Mutta, auta armias kun isi piti pientä vauvaa sylissä! A siihen huutaa HALUUN SYLIIN! TULE TÄNNE, ISI! HALUUN TOTA! Isi ei rauhaa saanut A:lta joka on aina ollut isin poika. Mustasukkaisuus joteenkin kiteytyi isän ja pojan välille ja minä en saanut osakseni tavanomaista enempää kiukuttelua. Aina olen ollut tarkkana missä lapset ovat kahden jotta minulla on näkö- ja kuuloyhteys heihin. Mutta nyt on asiat kärjistyneet enemmä. A vaivihkaa hivuttautuu V:n viereen ja hänen päälle, taputtaa kasvoihin liian lujaa ja työntää vauvaa. Ja nauraa kun hän itkee! Tuntuu kurjalta nähdä omassa lapsessa tälläisita käytöstä pienempää kohtaan. Sitä sitten siinä miettii että mikä meni esikoisen kanssa vikaan.....Jäähyllä saa istua miettimässä tekosiaan, mutta ihmeen kaupalla samoista asioista sinne päädytään. Joka päivä.
Mutta onneksi näin ei aina ole. Ihaninta on huomata kun kaksi lasta, sisarukset, keksivät yhdessä mukavaa puuhaa ja silminnähden nauttivat toistensa seurasta. A kutittaa V:tä ja voi että sitä räkätystä! Se täyttää koko talon ja silloin ei voi muuta kun kuunnella ja ihailla heitä, (itsehän en tiedä tällaisesta mitää, olen perheen ainoa lapsi).
Minä, joka olen saanut kasvaa yksin, halusin ehdottomasti että perheessämme on useampi kuin yksi lapsi. Tämä toive on toteutunut ja olen siitä sanattoman onnellinen. Toivottavasi siskon kiusaaminen ei jatku loputtomiin, ainakaan samalla tavalla. Ja eikös aina kuitenkin pientä saa veljelle/siskolle tehdä? ;)
Voi niin samaa meillä!Ja samaa mietin minäkin ja koin pieniä epäonnistumisen tunteita itsessäni, että enkö osaa kasvattaa lastani ollenkaan. Lohduttavaa kuitenkin oli nyt kuulla, että tuota on jossain määrin ihan jokaisessa perheessä, vika ei ehkä sitten ollutkaan minussa ;) Ja tosiaan kun välillä halitaan ja pusutellaan niin valtavasti ja seuraavassa sekunnissa tehdäänkin jotain kiellettyä. Huoh!
VastaaPoistaJa hei, mäkin olen ollut ainut lapsi 11- vuotiaaksi asti ja sen jälkeen on tullus sisaruspuolia, ja halusin kanssa ehdottomasti Eeville sisaruksen. Tunsin jääväni paljosta paitsi silloin pienenä kun olin ainut lapsi, eikä musta tullut edes pilalle hemmoteltua, kuten kuulemma ainokaisista pitäisi tulla ;)
Välillä kyllä tosissaan koetellaan äidin hermoja kun samoista asioista veivataan, mutta uskon että kaikesta selvitään. Helpottava tosiasia on kuintenkin se että me emme ole ainoa perhe samojen asioiden kanssa.
VastaaPoistaJa tuo väite, että ainoa lapsi saa kaiken ja on itsekäs on kyllä NIIN VALETTA!! En itse koskaan saanut läheskään kaikkea mitä halusin. Ja hyvä niin.