Blogissa on ollut hiljaista...
Ei ole ollut inspistä kirjoittaa.
Tänään kuitenkin tuntuu siltä että tänne pitää jotain laittaa.
Aloin tässä miettimään ystävyyttä kun näin tänään vanhoja ystäviä.
Onko minulla niitä?
En tiedä, toivon niin.
Meillä ei ole nimittäin käynyt ystäviä pitkään aikaan. Me olemme kyllä käyneet kylässä. Miksi näin?
Eikö ihmisillä ole aikaa ja ja jaksamista? Vai eikö vain kiinnosta?
Välillä koen, että ennen perhettä oli enemmän aikaa muille ihmisille ja itselleen, mutta nyt sitä vaan luuhaa kotona ja yrittää hoitaa mahdollisimman paljon asioita. Kaipaan entistä minääni ja elämääni.
Tietysti rakastan lapsiani ja perhettäni yli kaiken enkä koskaan muuta ole enempää halunnut kuin oman perheen...Mutta välillä vaan pistää miettimään, että koska on minun vuoroni elää minun elämääni? Tehdä mitä minä haluan?(Ehkä tähän vähän liittyy myös äitien päivä, joka ei taaskaan ollut mikään juhlapäivä meille/minulle. Ei aamiaista sänkyyn, ei nukkumista myöhään, ei kahveja valmiina, ei lahjoja, ei telkkarista sitä mitä minä halusin, ei minun huomioimista! Sitä olisin kaivannut!)
Meneekö se elämä vain niin, että kun lapset tulevat niin sitä haluaa antaa kaikkensa heille eikä välitä itsetään? Mutta, eikö oma hyvinvointi ja onnellisuus heijastu ympäröiviin ihmisiinkin. Eli jos haluaa luoda onnellisuutta ja rakkautta ympärilleen, sinun pitää ensin itse rakastaa ja olla itse onnellinen.
Taidan tarvita lomaa ja aikaa itselleni?
Loppuun kuvat jotka hymyilyttävät minua :) Pikkusisko on oppinut uusia juttuja.
P.S Ateeksi kirjoitusvirheeni, en voi sille mitään!! Mutta kunhan selvän saa niin eikös se ole täkeintä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti